Kotieläintilojen hyvinvointitukijärjestelmä ei pääse laajenemaan toivottua vauhtia, koska Suomesta ei löydy riittävästi eläinlääkäreitä tekemään terveydenhuoltosuunnitelmia ja -sopimuksia tilojen kanssa, sanoo maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.
The Finnish Minister of Agriculture and Forestry claimed, that the country needs 200-300 vets more to do the heard health agreements and plans for the farms. The heard health plan is needed that the farm could apply the subsidy to cover the specific animal welfare improvements. Minister also suggested, that the communal food hygiene tasks could be removed from the vets to release more resources to the heard health medicine. The University of Helsinki is educating all the vets in Finland and there are practically no vets unemployed. The number of vet students taking in per year was increased two years ago from 50 to 70 persons. Of the app 2000 vets, the one third is working in the food hygiene field. The lack of production animal vets is due to many problems, such as poor working conditions, extreme duty areas and duty load, and poor specialising possibilities. The newly assigned veterinary service law is hoped to give help to the problem. The Finnish government agreed to track down the number of vets needed in the future, but the work is not yet done.
Anttila arvioi, että eläinlääkäreitä kaivattaisiin 200 – 300 lisää. Vuosittain Suomessa valmistuu 70 uutta eläinlääkäriä. Hakijoita on, mutta opiskelupaikkojen määrää ei ole ehdotuksista huolimatta nostettu. Ministerin mukaan siinä säästetään väärässä paikassa.
- Eläinten hyvinvointia edistävä lainsäädäntö on kunnossa, mutta sen käyttöönottoa rajoitta selvästi se, ettei tiloille riitä eläinlääkäreitä terveydenhuoltosopimuksia tekemään ja niiden täytäntöönpanoa tarkastamaan. Tilat jäävät paitsi tuesta, Anttila harmitteli keskiviikkona pitämässään tiedotustilaisuudessa.
Elintarvikevalvontaa pois eläinlääkäreiltä?
Ministeri Anttila sai lokakuun alussa eläinsuojeluliitto Animalian vuoden 2009 Anti Animalia -huomionosoituksen, koska on järjestön mukaan ministerin tehtävässä osoittanut ylenkatsetta eläinsuojelukysymyksiä kohtaan.
Anttila puolustautui tiistaina, ettei voi eläinlääkäriksi muuttua. Sen sijaan hän väläytti mahdollisuutta, että elintarvikevalvonnan tehtäviä voitaisiin järjestellä uudelleen niin, että eläinlääkäreiden työaikaa vapautuisi enemmän maatilojen kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Vuonna 2008 lanseerattu hyvinvointituki on saanut piiriinsä noin 4 000 kotieläintilaa. Vuonna 2007 Suomessa oli noin 21 600 kotieläintilaa.
Lähde: RuokatietoEläinlääkäreiden koulutustarve arvioitavana
Kun eduskunta hyväksyi uuden eläinlääkintähuoltolain viikko sitten, se edellytti että eläinlääkinnän eläinlääkäritarve sekä mahdollinen tarve lisätä koulutettavien eläinlääkäreiden määrää arvioidaan pikaisesti. Hallitus lupasi ryhtyä toimiin arvioin tekemiseksi. Tämä arvio ei ole vielä valmistunut.
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan sisäänottomäärää nostettiin 2007
Suomessa eläinlääkäriksi opiskellaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Sisäänotettavien määrää nostettiin kaksi vuotta sitten 50:stä 70:een henkilöön. Tiedekunta sai korvaukseksi jonkin verran lisää opettajaresursseja. Tiedekunnan uudet tilat valmistuivat Viikkiin, Helsinkiin, vastikään ja ne on mitoitettu 70:lle opiskelijalle.
Kaikki eläinlääkäriksi valmistuvat eläinlääketieteen lisensiaatit saavat pätevyyden toimia eläinlääkärinä. Tulevaisuudessa suuntautumisvaihtoehtoja lisätään jo opiskeluaikana. Ammatillisen jatkotutkinnon eli erikoiseläinlääkärin tutkinnon voi suorittaa erikoistumalla pieneläinsairauksiin, hevossairauksiin, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoitoon, tarttuviin eläintauteihin, ympäristöterveydenhuoltoon tai elintarviketuotannon hygieniaan. Tieteellisenä jatkotutkintona voi suorittaa eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon.
Tieteelliseen tutkimuksen tuottamaan tietoon perustuva eläinlääkärikoulutus antaa opiskelijalle eläinlääketieteen, eläinlääkintähuollon sekä elintarvike- ja ympäristöhygienian tuntemukseen sekä kliinisiin taitoihin perustuvat valmiudet edistää eläinten, ihmisten ja ympäristön terveyttä ja hyvinvointia.
Suomalaisia opiskelee eläinlääkäreiksi myös ulkomailla. Esimerkiksi Eestissä opiskelee jo lähes 100 suomalaista eläinlääkäriksi. Näillä ja muilla ulkomailla opiskeleilla henkilöillä on mahdollisuus laillistua Suomessa eläinlääkäriksi tiettyjen ehtojen mukaisesti. Lue lisää Eviran sivuilta.
Eläinlääkäreiden monipuolinen työnkuva
Eläinlääkäreiden työkenttä on monipuolinen: eläinlääkärit huolehtivat eläinten terveyden- ja sairaudenhoidosta, eläinsuojelusta ja tarttuvien eläintautien vastustamistyöstä. He vastaavat myös elintarvikevalvontaan ja -hygieniaan ja ihmisen elinympäristön terveellisyyden valvontaan liittyvistä tehtävistä. Eläinlääkärin työ voi käsittää potilastyötä, sairaskäyntejä, ennaltaehkäisevää terveydenhuoltotyötä, hallinnollisia ja valvontatehtäviä sekä tutkimusta, kehittämistä ja koulutusta.
Eläinlääkäreiden työttömyys on olematonta, mikä on omiaan osoittamaan, ettei millään eläinlääketieteen sektoreista ole liikaa työntekijöitä.
Kunnaneläinlääkintäjärjestelmä on pitkään taistellut eläinlääkäripulan kanssa. Ongelmia on monia, kuten kuormittava työ, työyhteisön puute, sijaisongelmat, huonot mahdollisuudet erikoistua sekä liian suuret päivystysalueet ja tiheä päivystysvelvoite. Ongelmiin toivotana ratkaisua mm. nyt hyväksytystä uudesta eläinlääkintähuoltolaista sekä kuntaliitosten yhteistyöstä.
Elintarvikehygienia ja eläinsuojelutyö – ongelmien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä
Noin kolmasosa eläinlääkäreistä työskentelee elintarvikehygienian sektorilla. Voimakkaasti kehittyvä ala turvaa elintarvikkeiden hyvän laadun ja neuvoo alalla toimivia yrityksiä. Valvonnan tehtävä on estää elintarvikkeista johtuvia terveyshaittoja. Elintarvikkeiden liikkuminen maiden välillä edellyttää valvontaa ja eläinlääkäreiden monipuolinen koulutus antaa hyvät valmiudet ehkäistä eläintautien leviäminen ja varmistaa elintarvikkeiden hygieeninen laatu.
Suomi on maailman elintarviketurvallisuuden kärkimaita.
Lääneissä eläinten hyvinvoinnin valvonta kuuluu läänineläinlääkärin tehtäviin. Kunnissa eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnaneläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisi. Teurastamoissa lain noudattamisen valvonta kuuluu tarkastuseläinlääkäreille. Rajatarkastusasemilla lain valvonta on rajaeläinlääkärin tehtävä. Eläinkuljetuksia maanteillä valvoo poliisi.
Kentällä on koettu ongelmalliseksi, että kunnaneläinlääkäri sekä hoitaa potilaseläimet että tekee niiden pitopaikkoihin tarvttaessa lakisääteisiä tarkastuksia. Tähän odotetaan ratkaisua uudesta eläinläkintähuoltolaista.
Tuotantoeläintilojen terveydenhuoltotyö on osa ennaltaehkäisevaa eläinlääkintää. Eläinlääkärit neuvovat eläinten omistajia eläinten hyvinvointiin, kuten eläinten pitoon ja käsittelyyn liittyvissä asioissa.
Hyvin usein eläinten huonon kohtelun taustalla on ihmisten oma kurja elämäntilanne tai järkkynyt elämänhallinta.
Oman haasteensa toimintaan tuovat voimassa olevan eläinsujelulain tulkinta ja soveltaminen. Eläinsuojelulain sisältö ja pykälissä käytetyt avonaiset sananmuodot mahdollistavat takaamaan eläinten hyvinvointia varsin pitkälle. Lakia alemmat eläinsuojelusäädökset määrittävät yksityiskohtaisemmin alimman sallitun tason, jolla eläimiä on laillista pitää. Nämä säädökset ovat jääneet kauas uusimmasta tutkitusta tiedosta ja neuvonnallisesta tasosta.
Eläintautien torjuntayhdistys
Vastuu Suomen pitämiseksi eläintaudeista vapaana maana on siirtynyt EU-jäsenyyden myötä yhä enemmän koko alkutuotantoportaalle. Ennen EU:n vapaakauppamarkkinoille siirtymistä oli eläintautitilanne Suomessa pystytty pitämään poikkeuksellisen hyvin hallinnassa eläinlääkintäviranomaisten voimin. Tämä EU:ta edeltäneen ajan tiukka tuontikontrolli ja lainsäädäntö ovat luoneet hyvän perustan eläintautien torjunnalle.
Eläintautivapaus on tärkeää, paitsi eettisistä ja eläinsuojelullisista syistä, myös eläinperäisten elintarvikkeiden laadun varmistamiseksi. Tätä toimintaa varten perustettiin 15-vuotisjuhliaan vastikään viettänyt Eläintautien torjuntayhdistys, ETT, jossa on jäseninä suurin osa maan meijereistä, teurastamoista ja munapakkaamoista.
Yhdistyksen jäsenet solmivat tuottajiensa kanssa sopimuksen, jossa nämä sitoutuvat noudattamaan ETT:n pelisääntöjä. Tuottajat sitoutuvat toimittamaan meijerille, teurastamolle tai munapakkaamolle vain eläimiä tai niiden tuotteita, jotka ovat peräisin Suomesta, tai jotka on maahantuotu ETT:n ohjeiden mukaan.
ETT ry ohjaa eläinten tuojia toimimaan siten, että tautiriskit hallitaan. Tuontiohjeet laaditaan siten, että tuonnin aiheuttama riski –niin tartunnallinen kuin taloudellinenkin – on tuojalle mahdollisimman pieni. Tuontieläimet, joiden tautitilannetta ei ole selvitetty, ovat tuojalle suuri taloudellinen riski: jos jokin tauti puhkeaa puolen vuoden sisällä tuonnista, tuoja vastaa eläinten mukanaan tuoman taudin aiheuttamista kustannuksista. Tuoja ei siis vastaa vain omasta karjastaan, vaan myös naapuri- tai kontaktitiloille, pahimmassa tapauksessa koko elinkeinolle aiheutuneesta vahingosta.
Pahimmillaan vakavan eläintaudin tuonti maahan voi pysäyttää Suomen eläinperäisten elintarvikkeiden vientimahdollisuudet.
Lue lisää:
Uusi eläinlääkintähuoltolaki lisää ennaltaehkäisyä
Animalia jakaa tänään pro ja anti Animaliat
Eläintautien torjuntayhdistys, ETT
Create a free edublog to get your own comment avatar (and more!)
Hei palstanpitäjä! Olipa hyvä ja monipuolinen kuvaus eläinlääkärin työstä, kiitos.
Tarkkasilmäinen lukija oli huomannut löperöä kielenkäyttöä
“*en voinut olla poimimasta/kommentoimatta/tarkentamatta tätä alla olevaa:
*”Oman haasteensa toimintaan tuo nykyinen eläinsuojelulaki, joka määrittää alimman sallitun lakisääteisen tason, jolla eläimiä on laillista pitää, mutta ei takaa eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulaki ja uusimpaan tutkittuun tietoon perustuva neuvonnallinen taso ovat etääntyneet toisistaan.”
Eläinsuojelulaki itsessään (siinä käytetyt sananmuodot ja pykälien n.s avoimuus) takaa kyllä eläinten hyvinvoinnin hyvin pitkälle (ainakin joiltain osin ja suuremmassa määrin kuin mitä annetaan ymmärtää, esim. ravinnonsaannin ja pitopaikan suhteen), mutta eläinsuojelulain tulkinta ja soveltaminen ei. Eli , se tulkinta joka on kirjoitettu lakia alemman asteisiin säädösten säännöksiin ja se käytäntö, joka perustuu siihen miten eläinsuojeluviranomaiset pääsääntöisesti eläinsuojelaulainsäädäntöä tulkitsee ja soveltaa konkreettisessa tilanteessa, hoitaessaan virkatehtäväänsä, eläimen hyväksi.”
Kiitos kommenteista. Kappaletta on nyt tarkennettu
“Oman haasteensa toimintaan tuovat voimassa olevan eläinsujelulain tulkinta ja soveltaminen. Eläinsuojelulain sisältö ja pykälissä käytetyt avonaiset sananmuodot mahdollistavat takaamaan eläinten hyvinvointia varsin pitkälle. Lakia alemmat eläinsuojelusäädökset määrittävät yksityiskohtaisemmin alimman sallitun tason, jolla eläimiä on laillista pitää. Nämä säädökset ovat jääneet kauas uusimmasta tutkitusta tiedosta ja neuvonnallisesta tasosta.”