MTT: kasvatushallin pehku on keskeinen tekijä broilerien elämänlaadulle

Kuva Suomen Broileryhdistys ryMTT ELO -verkkojulkaisussa 18.9.13: Katse kintereisiin, teksti Laura Rantanen, kuva Suomen Broileryhdistys ry

Broilerien kintereet kertovat paljon lintujen hyvinvoinnista. Tuore tutkimus vahvisti, että kasvatushallin pehku on keskeinen tekijä broilerien elämänlaadulle.

MTT oli mukana Suomen Siipikarjaliiton vuosina 2010–2013 vetämässä hankkeessa, jossa selvitettiin, miten Suomessa vuonna 2010 käyttöön otettuun broilereiden hyvinvointidirektiiviin on sopeuduttu.

– Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun tutkijat mittasivat elävien broilereiden hyvinvointia tilatasolla, kertoo tutkimukseen osallistunut tutkija Petra Tuunainen MTT:stä.

Tutkimuksessa arvioitiin 45 broileriparvea, joiden keskikoko oli 17 500 lintua. Tilakäynnit tehtiin ympäri Suomea viime keväänä.

Apuna käytettiin kansainvälistä Welfare Quality -mittausjärjestelmää. Jokaisesta tutkitusta parvesta otettiin 150 lintua kävelytestiin ja lisäksi sadalta linnulta mitattiin höyhenpeitteen puhtaus, sekä jalkapohjien ja kintereiden kunto.

Hollantilaisten jäljillä

Tiloilla tutkittiin myös muun muassa hallin sopivaa lämpötilaa, valon ja pölyn määrää sekä kuivikepohjan eli pehkun laatua. Mitatuista parvista koottiin taustatietoja, joita verrattiin mittaustuloksiin.

– Itsestään selvää, mutta mielenkiintoisinta tuloksissa oli se, että pehkun laatu oli tärkein yksittäinen broilerien hyvinvointiin vaikuttanut asia. Hollantilaisissa tutkimuksissa saatiin sama tulos. Nyt mekin todistimme asian, Tuunainen toteaa.

Jos pehkut olivat kosteat, niin se vaikutti epäsuorasti kinnertulehdusten määrään ja kävelyyn. Kostea pehku aiheuttaa broilereille kivuliaita jalkapohjavaurioita.

Kintereet kertovat enemmän

Mitä enemmän broilereilla oli kinnertulehduksia, sitä enemmän niillä oli myös jalkapohjatulehduksia ja kävelyvaikeuksia. Läheskään yhtä paljon kanan kunnosta ei kertonut pelkkien jalkapohjien tutkiminen, joka kuitenkin on kirjattu eläinsuojelulakiin. Sen sijaan kintereitä ei seurata säännöllisesti missään.

Teurastamoilla arvioidaan ja pisteytetään jokaisesta parvesta vähintään yksi jalkapohja sataa lintua kohti mahdollisten tulehdusmuutosten varalta.

– Jos teurastamoilla alettaisiin tutkia jalkapohjien sijaan kintereitä, niin saataisiin paljon enemmän tietoa broilereiden hyvinvoinnista, Tuunainen pohtii.

Pehku kuivana

Tärkeä huomio oli sekin, että tiloilla eläville eläimille tehdyistä tutkimuksista saatiin samat tulokset kuin teurastamolla kuolleille eläimille tehdyistä tutkimuksista.

– Tiloilla tehtävä tutkimus on työlästä. Teurastamolla tehtävä tutkimus riittäisi, jos siellä tutkittaisiin kintereetkin. Jos tuottajat saisivat tietää tutkimustulokset, niin heidän silmänsä kehittyisi havaitsemaan ongelmat: ”Kun minulla oli tämän näköiset pehkut, niin sain paljon jalkapohjapisteitä.”

Tuunainen sanoo, että nyt kun pehkun suuri merkitys eläinten terveydelle tunnetaan, niin pehkuja pitää seurata läpi lintujen kasvatuksen.

– Tuottajien täytyy puuttua pehkun laatuun ajoissa. Märkiä kohtia ei saa olla, hän korostaa.

Paras parven koko?

EU:n direktiivin kansallisessa tulkinnassa broilerien hyvinvointiin vaikuttanut suurin yksittäinen muutos oli lisätila. Aikaisemmin ohjeistus tuli teurastamoilta, ja lintuja oli yleensä 40 kiloa neliömetrillä.

Nyt aloittava tuottaja saa ottaa uuteen halliinsa eläimiä niin, että kasvatuksen loppuvaiheessa kasvatustiheys on 39 kg per neliömetri. Eläinmäärää voi kasvattaa, jos kuolleisuus pysyy annetuissa puitteissa reilun vuoden ajan. Suurin sallittu eläintiheys on nyt 42 kiloa lintuja neliömetrillä. Jos lintuja alkaa kuolla nopean kasvun aiheuttamien ongelmien vuoksi, tuottaja joutuu vähentämään lintujen määrää.

Kasvutiheydellä on vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Tiheässä parvessa eläinten toiminnat voivat rajoittua, eivätkä linnut voi liikkua vapaasti.

– Myös pehku voi huonontua – se paitsi polttaa jalkapohjien ihoa myös lisää ammoniakin määrää ilmassa. Se on haitallista eläinten terveydelle.

Tuunainen ei kuitenkaan nosta kasvatustiheyttä broilerin hyvinvointiongelmien kärkeen. Hän kertoo, että yrityksistä huolimatta broilerille ideaalia kasvatustiheyttä ei ole vielä pystytty selvittämään.

– Luonnossa 30 lintua pystyy tunnistamaan toisensa. Se saattaisi olla ideaali parven koko.

Lue juttu kokonaisuudessaan MTT ELO -verkkojulkaisusta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *