Koiran käyttäytymistarpeet tapetilla

Kuva Sanni SomppiKoirien lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumista nyky-yhteiskunnassa ja elinolosuhteiden, kuten liikunnan, virikkeiden ja sosiaalisten kontaktien vaikutusta koirien hyvinvointiin on tutkittu vain vähän. Koiran käyttäytymistarpeiden väärinymmärrys ja laiminlyönnit saattavat johtaa käytösongelmiin, kuten eroahdistukseen, pelokkuuteen ja aggressiivisuuteen, toteaa tutkija Sanni Somppi.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta täydensi tietojaan koirien olennaisista käyttäytymistarpeista 25.2. kuulemalla Helsingin yliopiston tutkijaa Sanni Somppia. Somppi tekee uraauurtavaa väitöskirjatutkimusta koirien kognitioista eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja on aktiivinen koiraharrastaja. Seuraavassa Sompin tiivistelmä koirien käyttäytymistarpeista.

Koiran evoluutio ja sisäsyntyiset käyttäytymismallit

Kesykoira on harmaasudesta itse-domestikoitunut laji. Koira eroaa sudesta sekä rakenteen että  käyttäytymisen puolesta. Koiralla on monia neoteenisia piirteitä (aikuisissa yksilöissä esiintyy pentumaisia ominaisuuksia): koirat ovat uteliaita, leikkisiä, sosiaalisia ja erittäin sopeutuvia. Neotenisaatio osin selittää sitä miksi koirat muodostavat tiiviitä suhteita ihmisiin.

Koiralla on esi-isiensä kaltaiset sisäsyntyiset käyttäytymismallit mm. ravinnonhankintaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen, lisääntymiskäyttäytymiseen sekä reviirin, lauman ja resurssien puolustamiseen. Koiralla on tarve toteuttaa näitä käyttäytymisiä, eikä näitä käytöksiä voida kokonaan estää, joten niiden ilmentyminen pitäisi huomioida koiran pidossa. Monet sisäsyntyiset käyttäytymiset ovat itsessään palkitsevia. Sisäsyntyiset käyttäytymismallit ovat kaikille koirille yhteisiä rodusta riippumatta, mutta ne ilmenemismuoto ja voimakkuus vaihtelevat eri roduilla. Jotkut käyttäytymiset ovat kesykoiralla jopa voimakkaampia kuin koiran villeillä sukulaisilla.

Sosiaaliset suhteet ja sosiaalistaminen

Koiralla on voimakas tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen ja se muodostaa kiinteät suhteet laumansa jäseniin. Vapaana elävien koiraeläinten ryhmissä aggressio on harvinaista. Sosiaalisia suhteita ylläpidetään läheisyyden ja leikin kautta. Koiralla, joka elää ihmisryhmässä, on tarve vastaavanlaiseen positiiviseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Ihmisen ja koiran välinen kiintymyssuhde muistuttaa vanhemman ja jälkeläisen suhdetta. Useissa tapauksissa koira valitsee seurakseen ihmisen lajitoverin sijaan, mutta lajitovereiden seura on koiralle kuitenkin tärkeää, etenkin jos koira elää rajoitetussa tilassa ilman säännöllisiä ihmiskontakteja.

Useimmiten koirat viettävät suuren osan ajasta yksin kotona. Koiralla on suuri tarve saada olla laumansa parissa, joten monet koirat kärsivät eroahdistusongelmista. Koirat, jotka eivät kärsi eroahdistuksesta, makaavat yksin ollessaan suurimman osan ajasta (80-95 %) vaikka niillä olisi koiraseuraa. Koirilla on jonkinasteinen ajantaju, mutta nykytiedon perusteella ei voida ottaa kantaa onko koiralla kyky ikävöidä omistajaa. Joka tapauksessa usein toistuessaan pitkäkestoinen passiivisuus voi heikentää koiran hyvinvointia.

Koirilla ei ole niin tiukkaa hierarkista systeemiä kuin susilla, ne kilpailevat resursseistaan puolustamalla ruokaansa, lelujaan ja lempipaikkaansa. Toisilla koirayksilöillä on suurempi tarve sosiaaliseen kilpailuun kuin toisilla. Jokaisella koiralla ei ole sisäsyntyistä tarvetta dominoida kaikkia muita ryhmän jäseniä.

Haju- ja feromoniviestein kommunikoinnilla on suuri merkitys koirien sosiaalisessa viestinnässä. Hajuviestit välittävät informaatiota mm. koiran identiteetistä, statuksesta ja hormonaalisesta tilasta. Koiralla on voimakas tarve merkata reviiriään hajuviestein ja haistella muiden koirien jättämiä hajuviestejä.

Vaikka koira on sosiaalinen ja sopeutuva eläin, koirat tarvitsevat pentuina sosiaalistamista, ts.  koira totutetaan pentuna myös perheen ulkopuolisiin koiriin sekä ihmisiin ja vieraisiin paikkoihin. Sosiaalistaminen vaikuttaa olennaisesti koiran koko loppuelämän hyvinvointiin, sillä hyvin sosiaalistetut koirat ovat vähemmän pelokkaita ja aggressiivisia aikuisina.

Metsästys- ja ravinnonhankintakäyttäytyminen

Vapaana elävät koiraeläimet käyttävät noin 50 % ajastaan ravinnonhankintaan: metsästämiseen, haaskojen etsintään ja jätteiden tonkimiseen. Vaikka kesykoiran ravinnonhankinta ei suoraan liity metsästyskäyttäytymiseen, sillä on voimakas tarve saalistukseen. Metsästyskäyttäytymisen muoto ja voimakkuus vaihtelee eri koiraroduilla, esim. paimenkoirille tyypillistä on liikkuvien kohteiden kutenm pallon jahtaaminen, noutajille esineiden kantaminen, terriereille kaivaminen ja repiminen. Rodusta riippumatta on tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan metsästyskäyttäytymistään; liikkumaan, käyttämään hajuaistiaan ja pureskelemaan.

Koiran liikunnan ja toiminnantarve

Koiran metsästyskäyttäytymisen tarvetta voidaan tyydyttää mm. virikkeellisen ruokinnan sekä koiraurheilulajien kautta. Virikkeellinen ruokinta vähentää stressiä ja käytösongelmia. Tutkimustiedon perusteella ei voida antaa yksiselitteisiä suosituksia siitä, kuinka paljon koira tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä.  Todennäköisesti liikunnan ja toiminnan tarve riippuu koiran yksilöllisistä tarpeista ja koiran elinolosuhteista. Toiset rodut ovat aktiivisempia kuin toiset.  Jos koira elää rajatussa tilassa (häkki, tarha tms.) ilman lajitoverin seuraa, se tarvitsee enemmän virikkeitä kuin perheen parissa elävä koira.

Reviirin sekä lauman puolustaminen

Eräille roduille reviirin ja lauman puolustaminen on erittäin voimakas käyttäytymistarve, joka voi aiheuttaa ongelmia urbaanissa yhteiskunnassa. Koira esittää aggressiivisuutta toisille koirille ja ihmisille, jotka se kokee uhkaksi. Käytökseen liittyy usein pelokkuutta. Koiraa ei tulisi kannustaa käytökseen ja tulisi huomioida että käytös voi vahvistua, jos koira pääsee harjoittamaan sitä usein. Voimakkaan puolustustaipumuksen omaavien rotujen pentujen sosiaalistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Yhteenveto

Koiralla on saalistavan laumaeläimen käyttäytymistarpeet ja erityinen lajityypillinen kiintymyssuhde ihmiseen. Kaikilla koirilla on samat sisäsyntyiset käyttäytymismallit, mutta rotutyypillinen käyttäytyminen ja tarpeet poikkeavat toisistaan.

Koiran lajityypilliset käyttäytymistarpeet tyydyttyvät parhaiten silloin, kun koiralla on sosiaalisia kontakteja ihmisiin ja mahdollisesti toisiin koiriin, koira elää virikkeellisessä ympäristössä, saa säännöllistä liikuntaa ja sillä on mahdollisuus haisteluun, pureskeluun ja leikkiin.

Teksti ja kuva Sanni Somppi